Vesienhallinta on kaivokselle elinehto

Kittilä water treatment plant
Suomen ympäristölainsäädäntö asettaa tiukat vaatimukset vesien käsittelylle.

Vesienhallinta on yksi tärkeimmistä asioista kaivoksilla. Mikäli vesienhallinta ei ole kunnossa, ei kaivoksella ole toimintaedellytyksiä. Tämä koskettaa niin ympäristö-, terveys- kuin turvallisuusnäkökohtiakin.

Kaivoksilla käytetään vettä useissa prosesseissa. Kaivoksilla käsiteltävän veden laatu riippuu siitä, millaisessa prosessissa sitä on käytetty. Vettä kerääntyy myös louhoksiin, joista sitä tulee poistaa turvallisuuden ja toiminnan takaamiseksi.

Kaivoksilla, kuten kaikella teollisella toiminnalla, on vaikutuksia ympäristöönsä. Näiden vaikutusten enimmäismäärä määritellään ympäristölupaprosessissa, joka pohjautuu lainsäädäntöön ja tuomioistuinten linjauksiin. Luonto ja sen kantokyky ovat joka puolella erilaisia. Suomessa ja EU:ssa on kattava vaatimustaso teollisten toimintojen vesien hallinnalle, ja päästötaso määritellään ympäristöluvan yhteydessä. Lupaehdoissa määritellään esimerkiksi, minkä laatuista vettä ja kuinka paljon kaivoksilta saadaan purkaa vastaanottavaan vesistöön. ELY-keskus huolehtii lupaehtojen valvonnasta. Tämän prosessin perusteella kaivokset määrittelevät vesienkäsittelytarpeensa.

Yleisesti käytössä olevia vedenpuhdistusmenetelmiä ovat esimerkiksi kalkkisaostus (esimerkiksi Terrafamella ja Kittilän kaivoksella), jolla vedestä saadaan saostettua pois sulfaatin ohella useita eri metalleja. Toinen puhdistusmenetelmä on kiintoaineen poisto eri flokkulanttien avulla (esimerkiksi Yara Siilinjärven kaivoksella).

Suuria investointeja vedenkäsittelyyn

Viime vuosina on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös ravinnekuormituksen vähentämiseen, mistä esimerkkinä on Kittilän kaivokselle rakenteilla oleva ja pian käyttövalmis typenpoistolaitos. Laitoksen investointisumma on noin 30 miljoonaa euroa. Pelkästään Kittilän kaivoksella on viime vuosien aikana investoitu vesienkäsittelyyn noin 50 miljoonaa euroa.

Joskus kaivosten vedet johdetaan purkuputkella lähimmän vesistön sijaan kauemmas alueelta. Tällä varmistetaan, ettei vesiä johdeta sellaisiin vesistöihin, jotka esimerkiksi vähäisen virtaaman tai vesimäärän vuoksi eivät pystyisi vastaanottamaan ylimääräisiä vesiä ilman veden laadun merkittävää heikentymistä. EU:n vesipuitedirektiivi määrittelee vesistöjen tilatavoitteet, joita niin teollisten kuin muidenkin toimijoiden tulee noudattaa.

Kuvassa Kittilän kaivoksen vuonna 2016 käyttöönotettu vesienkäsittelylaitos.