Tulivuori sytytti tutkijankipinän
"Innostuin geologiasta Väli-Amerikan reissulla vierailessani aktiivisella tulivuorella ja nähdessäni sielä geologeja kenttätöissä. Ajattelin, että voiko tuotakin tehdä ammatikseen; käydä tulivuorella ja ansaita siitä rahaa", muistelee Henrik Kalliomäki.
Kalliomäki työskentelee tohtoritutkijana Helsingin yliopistolla Geotieteiden ja Maantieteen osastolla. Päätyönä on oma tutkimusprojekti, joka liittyy litiumakkumineraaleihin ja pegmatiitteihin. Tutkimuksen ohessa hän tekee myös opetustyötä, joka on hyvää vastapainoa tutkimukselle.
”Opiskelijoiden kanssa on mukavaa tehdä töitä. Heiltä saa palautetta ja heidän kanssaan toimitaan ikään kuin yhdessä", Kalliomäki jatkaa.
Väitöskirjassaan Kalliomäki tutki orogeenisiä kultamuodostumia ja niiden syntyyn liittyviä tekijöitä mineraalikemian avulla. Orogeeniset kultamuodostumat liittyvät vuorijonojensyntyyn ja litosfäärilaattojen yhteen törmäyksiin.
”Sovellan edelleen mineraalikemiallisia tutkimuksia. Kohteena on nyt turmaliini, ja pyrin sen geokemian avulla selvittämään miten pegmatiitit ja mineralisaatiot ovat syntyneet Suomen litiumpegmatiitteihin,” Kalliomäki kuvailee.
Tieteellinen tutkimus keskittyy nykyisin yhä enemmän ympäristökysymyksiin
Kaivosteollisuuden yksipuolinen ja usein ainoastaan negatiivinen mediajulkisuus harmittaa Kalliomäkeä, joka on nähnyt läheltä alan positiivisen kehityksen.
”Kaivosteollisuuteen liittyviä uusia kehityksiä ja edistyksiä uutisoidaan harvemmin. Kaivosteollisuudessa asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia kuten eivät monissa muissakaan yhteiskuntaan liittyvissä asioissa.”
Kalliomäen mielestä alan itsensäkin tulisi kertoa enemmän siitä, mitä kaikkea muuta alalla tehdään louhinnan lisäksi.
"Nykyään myös alan tutkimuksessa keskitytään entistä enemmän ympäristöasioihin. Tutkimukset keskittyvät luomaan yhä enemmän luomaan uusia menetelmiä ja tietoa, jotka mahdollistavat turvallisemman ja ekologisemman kaivosteollisuuden."
Kalliomäki uskoo, että kaivosteollisuus on tärkeä ala Suomessa myös jatkossa, koska tarvitsemme raaka-aineita kallioperästä entistä enemmän.
"Meillä on paljon mahdollisuuksia hyödyntää malmeja ja mineraaleja hyvään käyttöön. Se tulisi tehdä mahdollisimman vihreällä tavalla, jotta ympäristö vahingoittuu mahdollisemman vähän.”
Vapaus ja vaihtelevuus innostavat
Petrologisessa ja taloudellisen geologian tutkimuksissa tehdään usein ensin paljon kenttätöitä kartoittamalla kallioperää ja keräämällä näytteitä.
"Kesällä kuljin itsekin Someron alueella kartoittamassa ja hakemassa näytteitä litiumpegmatiiteistä. Seuraava vaihe on näytteiden valmistelu, jonka jälkeen olisi tarkoitus tehdä analyysejä laboratoriossa niille", Kalliomäki kertoo.
Hän kokee, että työn parhaita puolia ovat sen vaihtelevuus ja käytännönläheisyys.
"Välillä pääsee kentälle, toisinaan taas tekemään labroja. Joskus taas on mukavaa istua koneella tekemässä sitä niin sanottua aivotyöskentelyä. Monen muun geologin tapaan pidän siitä, että oikeasti pääsen kentälle käytännönläheiseen työhön”, sanoo Kalliomäki, joka käy vapa-aikaankin patikoimassa ja kiipeilemässä kallioilla.
Parasta tutkijan työssä Kalliomäen mielestä on kuitenkin ongelmanratkaisu ja vapaus.
"Vapaus on ehdottomasti akateemisen alan valtti ja minulle erittäin mieluisa asia."
Kalliomäki ei vielä tiedä, mitä tekee nykyisen projektin päätyttyä. Tutkijat elävät usein projektien mukaan vuosi tai kaksi kerrallaan ennen kuin saavat vakituisen lehtorin viran tai professuurin.
"Ei minulla ole mitään viiden vuoden suunnitelmaa, elän enemmän hetkessä. Vetovastuu isommassa projektissa omien jatko- tai maisteriopiskelijoiden kanssa olisi todella kiva jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin keskityn nykyiseen projektiin ja katson asiaa uudestaan ensi keväänä.”