Digiteknologia mullistaa malminetsintää
Vaikka malminetsintä perustuu edelleen pitkälti kairalla kävelemiseen kartan ja vasaran kanssa, ovat uudet etsintämetodit mullistaneet alaa. Uusia menetelmiä on kehitetty muun muassa EU:n rahoittamassa NEXT-projektissa, johon osallistui 16 organisaatiota kuudesta maasta.
Muun muassa geologinen mallintaminen, geokemiallinen tutkimus ja miehittämättömillä lennokeilla tehtävät mittaukset ovat kehittyneet viima vuosina rivakasti. Näiden lisäksi NEXT-projektissa kehitettiin mineraaliesiintymien mallinnusta ja datan käsittelyä tekoälyteknologialla.
Uudet menetelmät lisäävät malminetsinnän osumatarkkuutta, lisäävät tuottavuutta ja vähentävät tarvetta kairaukseen, mikä on malminetsinnän kallein vaihe.
Malminetsinnän ympäristövaikutukset pieniä
Uusi teknologia vähentää myös malminetsinnän ympäristövaikutuksia. Etsintä vaikuttaa tosin ympäristöön vain vähän jo nytkin, sillä etsinnän yleisimmät työkalut ovat tietokone ja vasara.
Malminetsinnän jykevin vaihe on kairaus. Siksi kairaukseen siirrytään vasta, kun usealla eri menetelmällä tuotetut geofysiikan ja geokemian mittaustulokset kertovat, että syvemmällekin kannattaa vilkaista. Kairaus on joka tapauksessa edelleen ainoa keino saada tarkkaa tietoa kallioperästä.
Kairauksen säteilyvaikutukset porakaivon luokkaa
Timanttikairauksessa tehdään reikä, jonka halkaisija on viitisen senttiä ja syvyys tyypillisesti 150-300 metriä. Timanttikairaus maksaa noin 150 euroa metriltä, joten kairauksen tekemiseen tarvitaan hyvät perusteet.
Kairaukseenkin on liittynyt ymmärrettäviä huolia ympäristön pilaantumisesta. Yksi huolista on ollut muun muassa säteilyn lisääntyminen. Huoli on täysin aiheeton jopa uraania etsittäessä. Suomessa uraanin etsintä on toki pienimuotoista eikä meillä ole toistaiseksi yhtään uraanikaivosta. Säteilyturvakeskuksen nettisivuilla todetaan seuraavasti.
”Esimerkiksi uraanin etsintävaiheen toimenpiteillä ei ole merkittäviä säteilystä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Kairauksen säteilyvaikutukset eivät poikkea olennaisesti porakaivon tekemiseen tai muun malmin tai mineraalin etsintään liittyvistä kairauksista. Kairaus ei nosta taustasäteilyn tasoa.”
Porakaivoja Suomessa on noin 120 000.
Myöskään pohjavesiin kairaus ei vaikuta. Kairaus ei sekoita mineraaleja ja vettä tavalla, jolla ne eivät olisi olleet sekoittuneena jo aikojen alusta asti. Tilanne sanelee, miten kairausprosessissa käytettävää vettä käsitellään. Joissain projekteissa käytetään suljettua kiertoa, toisissa taas keskitytään tehokkaaseen prosessivedenpuhdistamiseen.
Joillain alueilla kairaus synnyttää pölyä, joka käsittelemättömänä voisi olla haitallista porausta tekeville henkilöille, mutta ei laajemmin ympäristölle. Moderneissa kairausjärjestelmissä on pölyntukahduttamis ja -puhdistus, jolla pölyn vaikutukset pienenevät yli 90 prosenttia. Vesi on keskeinen pölyn sitoja kairauksessa.