Liikenteen päästöt puolitettava kymmenessä vuodessa – mutta miten?

Parhaillaan keskustellaan siitä, kuinka liikenteen hiilidioksidipäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Sähköautot saattavat hyvinkin olla oikea vastaus – hallituksen työryhmän mukaan tavoitteena tulisi olla 700 000 sähköautoa vuonna 2030. 

Täyssähköautoja kuitenkin vastustetaan monella eri perusteella. Seuraavassa väitteitä ja faktoja mietittäväksi:

– Sähköautoa varten joudutaan louhimaan lisää metalleja – kyllä, akkua varten tarvitaan noin 50–100 kg varsinaisia ”akkumetalleja”, jotka ovat 90–95 prosenttisesti kierrätettävissä.

– Vety on puhdasta polttaa. Kyllä, mutta tosiasiassa vety ei ole puhdas energiamuoto vaan energian siirto- ja jakeluväline. Tällä hetkellä vety tuotetaan öljyteollisuuden (ja kaasuteollisuuden) sivutuotteena eli vedyn käyttö liikenteessä ei vähentäisi öljyteollisuutta.  Vetyautossa tarvitaan myös raskaat tankit, minkä vuoksi vetyauto on painavampi kuin täyssähköauto, eli metalleja tarvitaan enemmän. Ajatus on, että tulevaisuudessa (tuuli)sähköllä hajotetaan vettä ja tuotetaan vetyä, joka jaetaan ja kuljetetaan autojen käyttöön. Tätä varten pitää suunnitella ja rakentaa paineistettu jakeluverkko. Autoissa paineistettu vety muutetaan polttokennossa sähköksi ja johdetaan sähkömoottoreihin. Pakokaasupäästöjä ei synny. Hyötysuhde tässä ketjussa on 30 %.

– Jos sähkö jaellaan olemassa olevassa sähköverkossa täyssähköautoihin, hyötysuhde koko ketjussa on 77 %. Nykyinen sähköverkko kestää pienin muutoksin, jos verkkoa käytetään älykkäästi.

– Entäpä pienikulutuksinen bensa-auto, kulutus esimerkiksi 4 l / 100 km ja auton elinikä 300 000 km: auto kuluttaa eliniän aikana 12 000 litraa uusiutumatonta bensiiniä. Kun tätä verrataan sähköauton akkujen vaatimaan 100 kg kierrätettäviä akkumetalleja, kumpi on parempi? Jos sähköllä taas yritetään tehdä nykyisiä polttoaineita korvaavia polttoaineita, hyötysuhde on vain 13 %.

Lue lisää täältä.  

Teksti: Markus Ekberg, toimitusjohtaja, FinnCobalt Oy