Kalvolla vai ilman?

Kun ympäristötietoisuus on kasvanut, ovat kaivannaisjätealueiden lupamääräykset kiristyneet.  Useita vuosikymmeniä sitten rikastushiekka-altaan alta poistettiin vain kasvillisuus, nykyään vaatimukset ovat huomattavasi tiukemmat.

Suomessa viranomaiset ovat ryhtyneet luvittamaan entistä enemmän niin kutsutta yhdistelmärakennetta. Tällöin rikastushiekka-altaan pohjan muodostaa yleensä tietyn kerroksen paksuinen ja vähintään tietyn vedenläpäisevyysarvon omaava kerros moreenia tai esimerkiksi turvetta. Tämän päälle tulee sitten asentaa keinotekoinen kerros, ”kalvo”, joka voi olla esimerkiksi bitumigeomembraania.

Juuri tämän keinotekoisen eristeen kestävyys mietityttää usein ja aiheuttaa keskustelua eri foorumeissa. Miten voidaan olla varmoja, että kalvoa asentaessa ei tule reikiä? Miten voidaan olla varmoja, että altaan käytön aikana kalvo ei rikkoudu?

Ympäristölupamääräyksissä on paitsi ehdot kaivannaisjätealueiden pohjarakenteille, myös rakentamisen aikaiselle laaduntarkkailulle, raportoinnille ynnä muulle. Usein eri keinoin varmistetaan, ettei kalvon asennuksen aikana kalvoon tule reikiä.

Mikäli reikiä havaitaan, ne korjataan ennen alueen käyttöönottoa. Altaan käytöllä voidaan vaikuttaa käytön aikaiseen kalvon kestävyyteen. Kestävyyteen vaikuttaa esimerkiksi, millä tavoin rikastushiekkaa pumpataan sinne. Kainuun elinkeino, -liikenne ja -ympäristökeskus on parhaillaan myös laatimassa opasta ympäristönsuojelurakenteiden suunnitteluun.  

Kalvoja käytetään pohjarakenteiden lisäksi myös patorakenteissa, jolloin altaasta tulee vesitiivis kauttaaltaan, ”pullo”.  Tämä aiheuttaa haasteen viimeistään siinä vaiheessa, kun rikastushiekka-allasta ollaan sulkemassa.
 

Ruotsi suosii maapohjaa

Mielenkiintoisen tästä tarkastelusta tekee se, että länsinaapurissamme Ruotsissa, tällaisia keinotekoisia kalvorakenteita ei ole kaivannaisjätealueilla juurikaan käytetty. Ruotsalaiset rakentavat rikastushiekka-altaan pohjansa enimmäkseen luonnollisista materiaaleista, kuten moreenista tai turpeesta. Samoin kuin siis Suomessa, mutta sen päälle ei asenneta keinotekoista eristettä. Länsinaapurimme mieltävät keinotekoiset kalvot ikään kuin väliaikaisena ratkaisuna.

Mielenkiintoisen pohdinnan paikka on, onko turvallisempaa ja varmempaa rakentaa rikastushiekka-altaan pohja kokonaan luonnollisista materiaaleista (esim. yksi metri moreenia, minkä on vedenläpäisevyys vähintään 1 x 10-9 m/s) kuten Ruotsissa, vai suomalaiseen tapaan yhdistelmärakenteena, jolloin moreenin päälle asennetaan vielä keinotekoinen eriste? Kumpi rakenne kestää paremmin aikaa? Kummasta tulee pitkällä aikavälillä vähemmän vaikutuksia ympäristöön? Kumpi rakenne on helpompi sulkea käytön jälkeen turvallisesti?

Kokemukset ja innovaatiot uudistavat toimintaa

Kokemukset ja aika varmasti vaikuttavat siihen, millaisia pohjarakenteita kaivannaisjätteille tulevaisuudessa luvitetaan. Alan ihmiset (niin toiminnanharjoittajat, urakoitsijat kuin viranomaisetkin) seuraavat kaivosteollisuuden innovaatioiden kehittymistä ja kuuntelevat kokemuksia myös esimerkiksi naapurimaista. Asennetaanko Ruotsissakin esimerkiksi viidenkymmenen vuoden kuluttua uusien rikastushiekka-altaiden pohjiin keinotekoiset kalvot, vai onko ne ehkä poistuneet Suomessa lupamääräyksistä? Aika näyttää mitä kokemukset ja tiedon karttuminen meille opettavat.